Okei, on ihmisiä joilta ei ole koskaan lähteneet jalat alta. Minulta on; kun tapasin ensimmäisen rakkauteni ollessani 17-vuotias, kun tapasin ex-aviomieheni ja kun tapasin ihan täydellisen runkkarinarsistin. Noissa tapaamisissa on jotakin aivan älytöntä sähköä, olen ollut ihan myyty kun olen vain nähnyt kyseisen tyypin matkan päästä, ilman että sanaakaan on vaihdettu. Ja sen tunteen molemminpuolisuuden on tiennyt heti, sillä jalat alta fiilis on sellainen, ettei se koskaan ole vain toispuoleinen.
    Sitten olen tapaillut ties kuinka montaa "ihan kiva"-tyyppi äijiä, milloin mistäkin syystä. Joskus tarvitsin vain kunnon panon, joskus uskottelin itselleni että rakastamaan voi opetella, joskus taas hyödynsin pokkana jätkän varallisuutta tai täytin omia tarpeitani sosiaalisella läheisyydellä. Totta puhuakseni en edes tiedä kuinka  monia tällaisia miehiä/naisia on elämässäni ollut, sillä he eivät ole vieneet jalkoja alta, ja jääneet muistoihin muuten kuin puhuttaessa jostain tilaisuudesta tai tapahtumasta missä hekin ovat olleet.
   
        Noh, ensimmäinen rakkauteni, L,  oli täydellinen taivaanrannan maalari ja taiteilija, joka ei kykene elämään ns. tavallisessa suhteessa. L on vieläkin erittäin läheinen minulle vaikka tapaamme harvoin, mutta on hassua katsella kuinka hän toimii, sillä tiedän ja tunnen sen miehen läpikotaisin; Hän on ikuinen mysteeri itselleen, joka ei voi antaa itsestään enempää kenellekään, ei sen vertaa kuin ihmissuhde tarvitsisi. Tiedättehän, ne taiteilijaluonteet.
        Toinen jalatalta kokemukseni vei minut suurien draamojen kautta jopa avioon, hell, pariksi viikoksi. Taas taiteilija,L oli muusikonrenttu. Hän oli ailahteleva tunteiden patoaja, joka räjähtäessään oksentaa kaiken. Sen sijaan että hän olisi uskaltanut puhua itselleen totta, hän kiersi  kaiken, ja soppa oli täydellinen pettämisineen ja valehteluineen ja valtataisteluineen. Silti haluan muistaa hänet sellaisena kuin hän oli vastarakastuessani syyskuisina päivinä; valloittavana, komeana, nuorena ja ihanana.
       Kolmas jalatalta-mieheni, J, oli täydellinen narsisti, joka eli omaa kusetustaan vedättäen rahaa, viinaa, seksiä jne. tunnevampyyri siis. Kyseinen suhde kuihtui nopeasti tajutessani miehen erittäin huonon itsetunnon ja tarpeen kompensoida sitä.

       Kaikkia näitä erittäin pikaisesti kuvailtuja ISOJA suhteitani hallitsee kuitenkin se, että kaikki he ovat jollakin tapaa äärimmäisen charmantteja, supliikkeja, komeita, taiteellisia, mutta HELL, niin mahdottomia parisuhteessa. En sano etten olisi minäkään helpoin, mutta kysymys onkin, miksi juuri tällaiset miehet ovat sellaisia jotka saavat minut täysin pois radaltani? Elämäni on muuten lähes täydellistä; saan tehdä duuneja mitä rakastan, olen niinkin onnellinen että minulla on enemmän kuin yksi oikea, ihana ystävä, lemmikkejä (joo, yksin elävä vanhapiika-syndome I KNOW I KNOW), minulla on rahaa ja aktiviteetteja...Mutta kaikki suurimmat elämäni huolet ovat aina tavalla tai toisella liittyneet miehiin, ja usein juuri näihin jalatalta-miehiin...
       Olin vuoden masennuskierteessä ensimmäisen rakkauteni jätettyä minut, mustasukkaisuus/pettämis/valehtelu-rumbassa ex-aviomieheni (ja avioero) kanssa, ja kolmannen kanssa raskaus pitääkö vai ei taistelussa...en onneksi. Muut mieheni, ne ei-jalatalta-miehet, olisivat huomattavasti järkevämpiä, mukavampia, kohtelisivat oikein, kunnioittaisivat jne. jne.. MUTTA MIKSI JALAT EIVÄT LÄHDE ALTA HEIDÄN KANSSAAN??

       Ja nyt sitten taas, jo kolmen miehen jälkeen, tapasin taas vanhan tuttavuuden, joka on juuri tätä aivan samaa mitä jalatalta-miehet ovat. Tiedostan aivan täysin hänen vedättävän minua kuin kunnon narsisti konsanaan, mutta vittu että en voi olla näkemättä häntä. Viimeeksi nähtyäni hänet, T:n, hän sekoitti pakkani niin että kävin koko seuraavan viikon ylikierroksilla, ja poltin spliffiä niin paljon etten aikoihin jo ain siksi että saisin vähän edes nukuttua ihastuksen aiheuttamalta unettomuudeltani. Nyt koetan taistella etten näkisi häntä uudestaa, vaikka tiedän että hän soittaa minulle juuri silloin kun olen erkaantunut hänestä henkisesti ja tavannut jonkun kivan ylimeno-miehen.

Ring-a-ling